Muistiinpanojen tekemiseen on nykyään kaksi luontevaa tapaa: näytölle kirjoittaminen ja paperille kirjoittaminen, ja kumpikin sopii eri tilanteisiin. Näytölle kirjoitetut muistiinpanot löytyvät helposti hakutoiminnon avulla myöhemmin, kun taas paperille kirjoitettu muistiinpano vaatii, että muistaa, mihin vihkoon tai lapulle se on kirjoitettu aiemmin.
Näyttö sopii hyvin pitkille listoille ja muistiinpanoille, joita muokataan usein, koska tekstiä on helppo järjestellä uudelleen ilman, että koko sivu pitää kirjoittaa puhtaaksi alusta asti. Se sopii myös tilanteisiin, joissa sama lista jaetaan muiden kanssa ja kaikkien pitää nähdä viimeisin versio.
Paperi toimii paremmin nopeisiin muistoihin
Paperi taas voittaa silloin, kun ajatus pitää saada ylös nopeasti ilman mitään viivettä, esimerkiksi kesken keskustelun tai puhelun aikana. Paperilapulle kirjoittaminen ei vaadi mitään käynnistymistä, ja se on usein käden ulottuvilla juuri silloin, kun ajatus muuten unohtuisi hetkessä kokonaan.
Moni huomaa myös muistavansa asiat paremmin, kun ne on kirjoitettu käsin paperille, sillä kirjoittaminen käsin vaatii hieman enemmän keskittymistä kuin näpyttely näytölle. Tämä voi olla hyvä syy valita paperi silloin, kun tarkoitus on nimenomaan painaa asia mieleen pitkäksi aikaa eteenpäin.
Parhaaseen lopputulokseen pääsee usein yhdistelemällä molempia tapoja tilanteen mukaan: nopeat, hetken mielijohteesta syntyvät muistiinpanot paperille, ja pidemmät, muokkausta vaativat listat näytölle. Kun tunnistaa oman tapansa muistaa asioita, valinta käy jatkossa lähes itsestään joka tilanteessa.
On myös hyvä sopia itsensä kanssa selkeä tapa siirtää tärkeimmät paperille kirjoitetut muistiinpanot myöhemmin näytölle, jotta ne eivät katoa yhden irtolapun mukana. Muutaman minuutin siirto kerran viikossa riittää varmistamaan, ettei mikään tärkeä ajatus jää pelkän muistin varaan. Näin molempien tapojen parhaat puolet yhdistyvät ilman, että kumpaakaan tarvitsee kokonaan hylätä arjen käytössä.
Kannattaa myös kokeilla rohkeasti kumpaakin tapaa eri tilanteissa, sillä oma mieltymys selviää usein vasta käytännön kokeilun kautta, ei etukäteen pohtimalla. Joku huomaa nopeasti suosivansa aina paperia tärkeimmissä asioissa, kun taas toinen luottaa mieluummin näyttöön kaikessa, mitä täytyy myöhemmin muokata tai jakaa eteenpäin.
